Kun poliisi tappoi kasoittain ihmisiä – Pariisin mielenosoitukset 1961

paris-massacre-algerians

Mielenosoituksessa kuolleita Seinen rannalla

Minulle on koulussa ja median toimesta annettu kuva lehdistöstä vallan vahtikoirana, ja neljäntenä valtiomahtina – joka nostaa metelin kun valtaapitävät käyttävät väärin valtaansa.  Nuorena tähän uskoinkin, mutta iän ja kokemusten karttuessa mielipiteeni mediasta on muuttunut. Eräs tällainen tapahtuma joka muutti mieleni, oli Pariisin mielenosoitukset 1961, ja niiden uutisointi. Luin tarinan  ensi kerran 1975 Chelsea Journal nimisestä julkaisusta. Chelsea Journal  usein julkaisi tavallisten ihmisten kertomuksia mielenkiintoisista tapahtumista, joiden todistajana he ovat olleet.

Tuohon aikaan kenraali Charles De Gaulle oli Ranskan presidentti ja  Ranska kävi sotaa itsenäistymään pyrkiviä Algerian kapinallisia vastaan. Pariisissa oli  runsaasti Algerialaisia, ja niinpä he järjestivät mielenosoituksen  Algerian itsenäistymisen puolesta.

Mielenosoitus päättyi verisesti. Poliisi tappoi  sadoittain ihmisiä. Useat kuolivat hukkumalla, poliisin ajaessa mielenosoittajat jokeen, ja estämällä heidän nousunsa rannalle.Silminnäkijöiden arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat sadan ja yli kahdensadan ihmisen välillä.

Mitä luulisi demokraattisessa maassa tapahtuvan, tällaisen tuhansien katselijoiden todistaman massamurhan jälkeen?  Lehdistö ja muu media  tietysti puhuuisi useita päiviä tapahtumista.Tämän jälkeen  poliisin toiminnasta vastaava henkilö asetettaisiin syytteeseen. Ehkä myös poliisin toiminnasta vastaava ministeri joutuisi eroamaan.

Toisin kävi. Maurice Papon, Pariisin poliisiprefecti ,piti tiedotustilaisuuden lehdistölle, ja kertoi mielenosoituksesta. Samalla hän ilmoitti että kaksi mielenosoittajaa kuoli tapaturmaisesti   tapahtuman aikana. Näin myös lehdet kirjoittivat – tosin useat lehdet eivät nähneet koko asiaa uutisarvoisena. ”Vallan vahtikoira” ei siis kertonut mitä he tiesivät tapahtuneen, vaan mitä viranomaiset kertoivat tapahtuneen. Ei olisi tarvittu kummoistakaan tutkivaa journalistia kertomaan totuutta mielenosoituksesta  – todistajia oli kirjaimellisesti tuhansia.

Kun ”vallan vahtikoira” ei haukkunut, ei myöskään oikeus toteutunut. Maurice Papon ja muut kuolemantuottamuksista vastuussa olevat viranomaiset eivät joutuneet vankilaan, vaan jäivät normaalisti  eläkkeelle siihen ikään tultuaan. Kuolleiden omaiset eivät saaneet korvausta keneltäkään.

Viimein 51 vuotta myöhemmin  – kun Algeria oli jo saavuttanut itsenäisyytensä ja  kaikki rikokseen syyllistyneet, ja heidän uhrinsa olivat kuolleet – Presidentti Hollande tunnusti salatut rikokset. Tässä Guardian lehden kertomus tapahtumista.

Joku väittää että tällaista ei voi enää nykyään tapahtua – ei ainakaan Suomessa. Olen toista mieltä. Kysyin eräältä tuttavaltani, joka on toimittaja, eräästä artikkelista joka oli virheellinen: ”Miksi kerroit tuon asian noin, kun tiesit että totuus on erilainen”.  Hän kertoi olleensa tiedotustilaisuudessa, ja kertoneensa vain mitä siellä sanottiin. Lisäksi hän sanoi, että jos hän olisi kertonut jotain muuta, häntä  ei ehkä enää kutsuttaisi seuraavaan tiedotustilaisuuteen, ja häneltä jäisivät  voileivät syömättä. Se siitä median rehellisyydestä. Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa tiedotusvälineiden  majatalossa.

Hieman rehellisemmän kuvan maailmasta saa vaihtoehtomedioita Internetistä seuraamalla.Vaihtoehtomediaa seuraavat  ”sisäpiiriläiset” puhuvat hieman halveksien ”valtamediasta”  tarkoitten ”normaaleja” lehtiä ja televisiota.

Vaihtoehtomediallakin on omat sudenkuoppansa. Itse en luottaisi esimerkiksi European Union Times, tai What Does it mean julkaisun tuotteisiin. Minulla on jopa salaliittoteoria, että  valtamedia kustantaa nämä julkaisut vähentääkseen vaihtoehtomedioiden luotettavuutta.

Mitä valtamedia ei nyt kerro? Esimerkiksi koko totuus Ukrainan vallankumouksesta on aivan erilainen vaihtoehtomediassa. Tätä dokumenttia Maidanin mielenosoituksesta, ja Ukrainan vallankaappauksesta Suomen televisio tuskin koskaan esittää .  Siinä paljastuu monia seikkoja jotka jäivät piiloon Suomessa kerrottuun tarinaan – esimerkiksi se että osalle Maidanin aukion mielenosoittajista maksettiin päivärahaa mielenosoituspäivistä, jonkun salaperäisen tahon toimesta.

Kun median itsestään markkinoima kuva vallan vahtikoirana ei pidä paikkaansa todellisuuden kanssa, mikä olisi parempi kielikuva ? Minusta vallanpitäjien kulissienrakentaja olisi ehkä osuvampi ilmaus.   Media  rakentaa kulissit  huolellisesti. pitäen  huolta että   kansa ei pääse vilkuilemaan kulissien taakse. Näin kansa luulee  vallanpitäjien heille tiedotusvälineissä esittämiä näytelmiä todellisuudeksi.

Liite: Washington Report artikkeli Pariisin massamurhasta vuodelta 1997, jonka Global Research julkaisi uudestaan, presidentti Hollanden tunnustuksen jälkeen.

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s