Joukkomurha Afganistanissa, ja oikeusmurha Yhdysvalloissa ?

Kersantti Robert Bales

Kersantti Robert Bales

16 ihmisen massamurha Panvjain alueella, Kandaharin maakunnassa Afganistanissa 11 maaliskuuta 2012.

Valtalehdistön kertoma tarina lyhyesti. Kersantti Robert Bales tappoi  kahden kylän asukkaat, 16 ihmistä  Panvjain alueella 11 maaliskuuta 2012.  Hän oli juovuksissa murhailtana, ja aluksi kertoi ettei muistanut illasta mitään. Hänet pidätettiin , ja hän tunnusti teon ja joutui vankeuteen loppuiäkseen. Jos hän olisi kieltänyt teon, seurauksena olisi ollut kuolemanrangaistus, jos hänet olisi todettu syylliseksi.

Mutta mitä taphtui todella ? Ennen uutisvälineiden  hiljentämistä, oli lyhyt aika, jolloin  totuus tapahtumista pääsi hetkeksi esiin.myös ”valtamedian” edustajien kautta.

Sanomalehti Australian kertoi että ennen massamurhaa, Yhdysvaltain sotilaat olivat keränneet kyläläiset kokoon, ja kertoneet että pistävät heidät  ”maksamaan” ansasta joka räjäytti ilmaan ansaan astuneen sotilaan jalan.

NBC uutiset haastatteli lasta joka onnistui  haavoittuneena  selviytymään hengissä massamurhasta. Lapsi kertoi että murhaajia oli  15 – 20 miestä.  Lasta haastatellut toimittaja kertoi että Amerikkalaiset yrittivät estää häntä keskustelemasta lapsen kanssa.

Myöskin Afganistanin armeija aloitti tutkimukset asiassa, ennenkuin Pentagon  otti tutkimukset kokonaan haltuunsa. Tutkimuksen johtajan Sher Muhammad Karimin tutkimustulos on hyvin samankaltainen lapsitodistajan kertomuksen kanssa – murhaajia oli 15-20.

Mielestäni Veterans Today lehden kertomus on hyvin lähellä totuutta. Massamurha oli vain yksi sadoista  samantyyppisistä Afganistanissa. Lehti nojautuu Sher Muhammad Karimin tutkimukseen. Kyseessä oli hyvin normaali armeijan massamurha. Joukko tuli helikopterilla, ja koska kaikki naiset oli riisuttu alasti ennen ruumiiden polttamista, heidät ilmeisesti oli raiskattu. Armeija oli eliminoinut vastarinnan ottamalla aseet pois kyläläisiltä, ennenkuin saapuivat paikalle. Lehti myös kertoo että olisi hyvin epätodennäköistä että yksi  mies raahaisi  ruumiiden polttamiseen käytettyä bensiinikanisteria useiden kilometrien matkoja.

Robert Bales taisteli myös Irakin sodassa , jossa hän sai päähänsä kranaatinsirpaleen. Hänellä on päihdeongelma, joten hänen alkuperäinen kertomuksensa että hän ei muista murhayöstä mitään, voi pitää paikkansa. Näen hyvin mahdollisena, että hän oli ainoa ryhmästä, joka ei osallistunut murhiin, vaan oli nukkumassa pois sekavaa tilaansa.

Miksi sitten Robert Bales tunnusti murhat? Hänelle annettiin kaksi mahdollisuutta, joko tunnustaa massamurha, tai joutua teloitetuksi, jos sota-oikeus toteaa hänet syylliseksi. Yhdysvaltain armeijan sota-oikeus ei ole niitä maailman rehellisimpiä joten ymmärrän  Robert Balesin tunnustuksen.

Oikeuden istunnossa oli myös todistajia, jotka todistivat Robert Balesin tehneen teon. Ymmärrän heitäkin, omaiset sai korvauksen murhista, ja toisaalta vääränlainen kertomus saattaa tietää hengenmenoa Afganistanissa.

Tämä on tietysti vain yksi esimerkki Afganistanin sodan sotarikoksista. Paljon pahempi on esimerkiksi tämä, useiden tuhansien ihmisten julma massamurha, jossa ihmiset yksinkertaisesti suljettiin kuljetuskontteihin, ja kontit ajettiin autiomaahan, jotta ihmiset konttien sisällä kuolivat lämpöhalvaukseen- hapenpuutteeseen- tai janoon. Sekä Bushin että Obaman hallinto on hyvin haluton tutkimaan tätä tuhansien ihmisten massamurhaa. Massamurhasta vastuullinen ”sotaherra”  Abdul Rashid Dostum, kuuluu nykyisen hallinnon tukijoihin.  Se että tämän joukkomurhan järjestäjä voi elää vapaasti Afganistanissa, ja muutamat muut samanlaiset asiat, saa minut joskus epäilemään että YK:n joukkotuhonnan criminalisointi-sopimuksessa on salainen lisäpöytäkirja, jossa määrätään ettei sopimus koske Yhdysvaltoja, tai sen kanssa yhteistyössä toimivia tahoja.

Liitteet:  Veterans Today kertomus massamurhasta, Leaksource dokumentit Dash-El-Leilin kontti-massamurhasta

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kun poliisi tappoi kasoittain ihmisiä – Pariisin mielenosoitukset 1961

paris-massacre-algerians

Mielenosoituksessa kuolleita Seinen rannalla

Minulle on koulussa ja median toimesta annettu kuva lehdistöstä vallan vahtikoirana, ja neljäntenä valtiomahtina – joka nostaa metelin kun valtaapitävät käyttävät väärin valtaansa.  Nuorena tähän uskoinkin, mutta iän ja kokemusten karttuessa mielipiteeni mediasta on muuttunut. Eräs tällainen tapahtuma joka muutti mieleni, oli Pariisin mielenosoitukset 1961, ja niiden uutisointi. Luin tarinan  ensi kerran 1975 Chelsea Journal nimisestä julkaisusta. Chelsea Journal  usein julkaisi tavallisten ihmisten kertomuksia mielenkiintoisista tapahtumista, joiden todistajana he ovat olleet.

Tuohon aikaan kenraali Charles De Gaulle oli Ranskan presidentti ja  Ranska kävi sotaa itsenäistymään pyrkiviä Algerian kapinallisia vastaan. Pariisissa oli  runsaasti Algerialaisia, ja niinpä he järjestivät mielenosoituksen  Algerian itsenäistymisen puolesta.

Mielenosoitus päättyi verisesti. Poliisi tappoi  sadoittain ihmisiä. Useat kuolivat hukkumalla, poliisin ajaessa mielenosoittajat jokeen, ja estämällä heidän nousunsa rannalle.Silminnäkijöiden arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat sadan ja yli kahdensadan ihmisen välillä.

Mitä luulisi demokraattisessa maassa tapahtuvan, tällaisen tuhansien katselijoiden todistaman massamurhan jälkeen?  Lehdistö ja muu media  tietysti puhuuisi useita päiviä tapahtumista.Tämän jälkeen  poliisin toiminnasta vastaava henkilö asetettaisiin syytteeseen. Ehkä myös poliisin toiminnasta vastaava ministeri joutuisi eroamaan.

Toisin kävi. Maurice Papon, Pariisin poliisiprefecti ,piti tiedotustilaisuuden lehdistölle, ja kertoi mielenosoituksesta. Samalla hän ilmoitti että kaksi mielenosoittajaa kuoli tapaturmaisesti   tapahtuman aikana. Näin myös lehdet kirjoittivat – tosin useat lehdet eivät nähneet koko asiaa uutisarvoisena. ”Vallan vahtikoira” ei siis kertonut mitä he tiesivät tapahtuneen, vaan mitä viranomaiset kertoivat tapahtuneen. Ei olisi tarvittu kummoistakaan tutkivaa journalistia kertomaan totuutta mielenosoituksesta  – todistajia oli kirjaimellisesti tuhansia.

Kun ”vallan vahtikoira” ei haukkunut, ei myöskään oikeus toteutunut. Maurice Papon ja muut kuolemantuottamuksista vastuussa olevat viranomaiset eivät joutuneet vankilaan, vaan jäivät normaalisti  eläkkeelle siihen ikään tultuaan. Kuolleiden omaiset eivät saaneet korvausta keneltäkään.

Viimein 51 vuotta myöhemmin  – kun Algeria oli jo saavuttanut itsenäisyytensä ja  kaikki rikokseen syyllistyneet, ja heidän uhrinsa olivat kuolleet – Presidentti Hollande tunnusti salatut rikokset. Tässä Guardian lehden kertomus tapahtumista.

Joku väittää että tällaista ei voi enää nykyään tapahtua – ei ainakaan Suomessa. Olen toista mieltä. Kysyin eräältä tuttavaltani, joka on toimittaja, eräästä artikkelista joka oli virheellinen: ”Miksi kerroit tuon asian noin, kun tiesit että totuus on erilainen”.  Hän kertoi olleensa tiedotustilaisuudessa, ja kertoneensa vain mitä siellä sanottiin. Lisäksi hän sanoi, että jos hän olisi kertonut jotain muuta, häntä  ei ehkä enää kutsuttaisi seuraavaan tiedotustilaisuuteen, ja häneltä jäisivät  voileivät syömättä. Se siitä median rehellisyydestä. Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa tiedotusvälineiden  majatalossa.

Hieman rehellisemmän kuvan maailmasta saa vaihtoehtomedioita Internetistä seuraamalla.Vaihtoehtomediaa seuraavat  ”sisäpiiriläiset” puhuvat hieman halveksien ”valtamediasta”  tarkoitten ”normaaleja” lehtiä ja televisiota.

Vaihtoehtomediallakin on omat sudenkuoppansa. Itse en luottaisi esimerkiksi European Union Times, tai What Does it mean julkaisun tuotteisiin. Minulla on jopa salaliittoteoria, että  valtamedia kustantaa nämä julkaisut vähentääkseen vaihtoehtomedioiden luotettavuutta.

Mitä valtamedia ei nyt kerro? Esimerkiksi koko totuus Ukrainan vallankumouksesta on aivan erilainen vaihtoehtomediassa. Tätä dokumenttia Maidanin mielenosoituksesta, ja Ukrainan vallankaappauksesta Suomen televisio tuskin koskaan esittää .  Siinä paljastuu monia seikkoja jotka jäivät piiloon Suomessa kerrottuun tarinaan – esimerkiksi se että osalle Maidanin aukion mielenosoittajista maksettiin päivärahaa mielenosoituspäivistä, jonkun salaperäisen tahon toimesta.

Kun median itsestään markkinoima kuva vallan vahtikoirana ei pidä paikkaansa todellisuuden kanssa, mikä olisi parempi kielikuva ? Minusta vallanpitäjien kulissienrakentaja olisi ehkä osuvampi ilmaus.   Media  rakentaa kulissit  huolellisesti. pitäen  huolta että   kansa ei pääse vilkuilemaan kulissien taakse. Näin kansa luulee  vallanpitäjien heille tiedotusvälineissä esittämiä näytelmiä todellisuudeksi.

Liite: Washington Report artikkeli Pariisin massamurhasta vuodelta 1997, jonka Global Research julkaisi uudestaan, presidentti Hollanden tunnustuksen jälkeen.

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , | Kommentoi